Gadgetissa oli virhe

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Torppari Taavetti Kuosmasen murha

Hökönen oli "Jumalan selän taakse jäänyt kinkerikunta Maaningan pitäjässä. Pohjoisessa se ulottui Lapinlahden pitäjään, itäisenä rajana on maan- ja rautatien halkoma Pöljän kylä. Lännessä viimein itse emä-maaninkalaisten metsämaita. Muuta tietä ei kesäisin ole kuin jalkapolkuja. Eipä suotta saloille sanonut menevänsä, joka asialle sinne joutui." Oheinen kuvaus on opettajatar Hillervo Väänäsen kasvatusopin laudaturtyöstä. Hän kirjoitti kylästä kymmenen vuoden kokemuksella. 

Hökönen oli soista ja syrjäistä seutua, jossa hyvät maanviljemaat olivat vähissä. Väki oli köyhää, puhuupa Hillervo suorastaan nälästä. Lehmät olivat keväällä ummessa eikä maitoa ollut antaa lapsille. Leipä oli ankaran työn takana. Kylässä oli paljon Hamulan ja Pöljän kylän ökyisäntien torppia. Asunnot olivat ahtaita, pimeitä ja kosteita. Keuhkotautia esiintyi runsaasti, russakat vilistivät seinillä ja täit kiipeilivät vaatteissa ja hiuksissa. Loiset, työväki, mäkitupalaiset, torpparit ja isännät ahersivat kovissa oloissa. Sosiaalinen nousu oli kovan työn takana ja toisaalta velkaantuminen ja oman tilan menettäminen hyvinkin tavallista. 

Hillervo Väänänen kuvasi kylän elämän ristiriitoja, juoruilua ja epäsopua ja toisaalta yhteisiä talkooponnistuksia kovimpien työkiireiden aikaan. Elettiin tiiviisti ja oltiin riippuvaisia toisista. Joskus epäsopu johti traagisiin seurauksiin. Näin kävi Hökösellä kesäkuun 5. vuonna 1916. Kylällä tehtiin murha.

Selvittämättömäksi jäänyt rikos on elänyt kyläläisten tarinoissa sata vuotta. 

Taavetti ja Hilda Kuosmasen torppa. Taustalla Hökösen järvi. Kyläläläisten ja Kuosmasen välillä oli riitaa aidoista. Vanha polku kulki torpan pihan poikki. Uusi torppari kielsi kulun.

Torppari Taavetti Kuosmanen oli lähtenyt sunnuntaiaamuna kuudelta noin kilometrin päässä olevalle suolle, josta hän kuivatti peltoa. Kun häntä ei alkanut kuulua kotiin iltapäivällä, niin miestä lähdettiin etsimään. Kuosmanen löydettiin kahden aikaan iltapäivällä. Aluksi hänen luultiin kuolleen luonnollisesti, mutta vaatteita riisuttaessa hänessä huomattiin ampumahaava. Kuosmasta oli ammuttu selkään. Aluksi puhuttiin luodokosta, mutta sittemmin myös mahdollisesta pistoolin laukauksesta.

Taavetti ja Hilda Kuosmanen näkyvät ensimmäisen kerran Hökösen henkikirjoissa 1910 Julkulan tilan torpparina. Isäntä oli Abner Snellman. He olivat tulleet Hököselle Pöljältä, Laurilan talosta, joka on nykyisin Pohjolanmäki. Kuosmanen oli ollut tilalla "hyyryläisenä", sillä varsinainen isäntä Paavo Niskanen oli mielisairas. En malta olla liittämättä tähän sattumalta silmiini osunutta ilmoitusta.


Otava 21.9.1905
Vuonna 1916 Taavetti Kuosmanen oli lampuoti Taavetti Pitkäsen torppari. Tilanomistaja oli Juho Snellman. Torppa ja lampuotitila sijaitsivat Hökösenjärven rannalla ja niillä oli näköyhteys toisiinsa. Pitkäsen tila tunnettiin myöhemmin Pitkälänä, jossa Hökösen kansakoulua pidettiin vuosikausia.

Vainaja kannettiin surmapaikalta kotiin ja Maaningan nimismies alkoi seuraavana päivänä tutkia tapausta. Hänellä oli apunaan kaksi etsivää konstaapelia Kuopiosta ja poliisikoira. Kyläläisiä alettiin kuulustella.  

Kuopion sanomalehdet kertoivat surmatyöstä 7.6. alkaen. 


Kuosmasta kuvattiin kerrassaan mallikelpoiseksi torppariksi.

"Näin katalan murhan uhriksi joutunut oli yksi uutterimpia maanviljelijöitä ollen esimerkkinä paikkakunnallaan. vainaja laittoi torppansa kaikin puolin mallikelpoiseen kuntoon käyttäen siinä omaa kokemustaan sekä ammattimiesten apua. Ollessaan mukana m.m. viimeisillä Kuopion Maanviljelysseuran alueella toimeenpannulla suopäivillä sai hän sieltä uutta innostusta. Viime viikolla hän lähetti suonäytteitä suoviljelysyhdistyksen laboratorioon tutkittavaksi viimeisestä ylösotettavasta suostaan. Mutta myöhään tieto tutkimustuloksista saapuu, sillä uuraan työmiehen  sunnuntaiaamuna mennessä rakasta suotaan katsomaan, hiipi siellä vaaniva murhaaja ja kaatoi korven raatajan työmaansa äärelle. (SS 7.6.1916)

Taavetti Kuosmasen murha oli katala ja julma teko. Hänellä oli suuri perhe, kuusi alaikäistä lasta. Puoliso Hilda oli raskaana. Taavetin  kuolema oli valtava isku, sillä miten Hilda voisi elättää katraansa? Perhettä uhkasi mieron tie.


Leskiäiti Hilda Maria Kuosmanen seitsemän lapsensa kanssa vuonna 1917. Lapset vasemmalta Hilja, Heikki, Hilma, Helmi, Hanna (takana) sekä Hannes. Kuva on kirjasta Lotta Kuosmasen sota. 

Murhan selvittely eteni. Kuosmasen ja Hökösen kylän asukkaiden välillä oli ollut riitaa. Viimeisin riita oli koskenut kalavesiä. Alettiin puhua kostomurhasta.

Opettajatar Hillervo Väänänen tuli Hökösen kansakoululle opettajaksi vuonna 1922. Hän kirjoitti tapauksesta vuonna 1932:

"Hökönen on tullut kuuluksi Kuosmas-jutun takia. Mainittu Kuosmanen paikkakuntalaisten kertoman mukaan on ollut aivan mahdoton mies joka suhteessa. Missään asiassa ei ole sopinut kotisten eikä kyläläisten kanssa. Suututtuaan saattoi piestä akkansa ja kaikki elukkansa. Naapurien suhde oli joskus sietämätön. Pöljälle menevän tienkin aitasi korpien kautta kierrettäväksi, vaikka kuun päivän oli pihan poikki kulkenut. Siksipä hänet eräänä sunnuntaina tavattiin niityltä kuulan lävistämänä. Vuosikausia kestänyt oikeudenkäynti ei saanut selville syyllistä. Moni syytön oli silloin epäilyksen alaisena."

Väänänen kirjoitti kuulopuheiden perusteella. Hän ei kuullut koskaan Kuosmasten versiota taphtumista.  Hilma Kuosmanen (Aitovieri) kirjoitti lapsuudestaan ja isästään toisenlaisen tarinan. Isän ahkeruus, ammattitaito ja uskonnollisuus nousivat siinä esille. Isä halusi luoda lapsilleen paremman tulevaisuuden. Suon raivauskin kertoi tavoitteista ja sitkeydestä. Oliko Hökösen kyläläisille tärkeää kuvata Kuosmanen mahdollisimman ikävässä valossa, jotta rikoksen voisi jotenkin perustella?

Murhaan löytyi vahva epäilty. Kuosmasen työmies, nilsiäläinen Nestori Leino pidätettiin. Väitettiin, että Leinolla olisi ollut luodikko, jolla murha on tehty. Erityisesti ihmeteltiin, että Leino oli ollut kantamassa vainajaa pellolta ja kauhistellut tuolloin tekoa. Maaningan syyskäräjillä 31.8. Leinon lisäksi Pekka Savolainen Hököseltä oli vastaamassa syytöksiin. Molemmat miehet päästettiin kuitenkin vapaaksi ja juttu siirrettiin syyskäräjille.

Tästä alkoi vuosikausien käräjöinti ja kuulustelut. Ketään ei kuitenkaan koskaan tuomittu murhasta. 

Kuosmaset sinnittelivät Hökösellä neljä vuotta Taavetin kuoleman jälkeen. Voi vain kuvitella minkälaista oli elää kylässä, kun murhaajaa ei saatu selville. Perhe muutti 1920 Kuopioon. Hilda elätti lapsiaan mm. kutomalla kankaita. Lapsista ainakin Hilma asui välillä kasvattilapsena muualla kuin kotona.

Tarina jatkuu, kun lähteitä löytyy lisää.

Lähteet: Aitovieri-Hirvonen, Lotta Kuosmasen sota, Savon Sanomat 1916, Savotar 1916, Savo 1916, Sanantuoja 1916, Hillervo Väänänen, Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Helsingin yliopisto, 1932. Kuopion läänin henkikirjat


Pöljän seudun kartta. Koulupiirijakoanomus 1922. Maaningan kunnan arkisto.