Gadgetissa oli virhe

tiistai 16. helmikuuta 2016

Suuri adressi Pöljällä 1899

Keisari Nikolai II antoi 15.2.1899 ns. helmikuun manifestin. Julistuksessa hän ilmoitti, että yleisvaltakunnallisissa asioissa keisarin ei tarvitse kuulla Suomen valtioelimiä, vaan lait voidaan panna toimeen pelkällä keisarin ilmoituksella. Suomalaiset katsoivat tämän loukkaavan Suomen perustuslakeja. Alkoi sortokausina tunnettu Suomen historian vaihe.

Yhdeksi vastarinnan muodoksi keksittiin kansalaisadressin kerääminen ja sen luovuttaminen henkilökohtaisesti keisarille. Helsingissä perustettiin adressikomitea ja viikon aikana eri puolille Suomea oli perustettu samanlaisia komiteoita organisoimaan nimien keräämistä. Kuopiossakin oli toimintaa jo 18.2: "Viime lauantai-iltana klo 8 kokoontui kaupungintalon edustalle tuhansiin nouseva joukko kaupunkilaisia kaikista piireistä kuulemaan tarkempia tietoja kaupungissa liikkuvista hämäristä huhuista. Läsnäolijoille ilmoitettiin lyhyesti, että oli odotettavissa tärkeä perustuslakiamme koskeva keisarillinen julistus, jonka sisältö muutamalla sanoilla tulkittiin ja samalla lausuttiin se vakuutus, että Suomen kansa, joka ennenkin kaikissa vaikeissa vaiheissa on pysynyt uskollisena, ottaa tämänkin sanoman vakavasti vastaan, luottaen kaikkien kansojen Korkeimman kaitselmukseen." (Uusi Savo 24.2.1899)

Adressin keräämisestä kantoivat suurimman vastuun ylioppilaat. Maa jaettiin suurin piirtein Helsingin yliopiston osakuntien mukaan. Savo-Karjalan alueen keräyksen organisoi Theodor Homén. Koko maassa järjestettiin kirkolliskokouksia jumalanpalveluksen yhteydessä maaliskuun 5. päivänä. Niissä Suuri adressi luettiin ja paikallaolijat allekirjoittivat halutessaan sen.  Maaningalle keruupaperit toi maisteri Hugo Castren. Varsinainen nimien keruu jäi kansanopiston johtaja Johan Mikanderin järjestettäväksi. Mikander johti Pohjois-Savon kansanopistoa, joka toimi Halolassa muutaman vuoden. 


Hugo Castren (1873-1921)
"Allekirjoittaneet Suomen kansalaiset kaikista yhteiskuntaluokita anovat alamaisesti, että teidän keisarillinen majesteettinne suvaitsisi kuulla sanojamme, kun me nyt valtaistuimen eteen esille tuomme syvät huolemme siitä kohtalosta, joka uhkaa isänmaatamme, jos sen perustuslaillinen asema rupeaa horjumaan." 

Näin juhlallisesti kansalaiset puhuttelivat keisariaan. On sanottu, että suuri adressi edisti ja ennakoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tuloa Suomeen. Kaikki Suomen kansalaiset sukupuoleen tai säätyyn katsomatta saivat ilmaista tässä mielipiteensä. Alaikäraja oli 16 vuotta. Sopuisasti samalle viivalle asettuivat Maaningan harvat säätyläiset, rengit, palvelijat, maanviljelijät, torpparit, miehet, naiset.



Maaningalla allekirjoittajia oli kaiken kaikkiaan 512. Osallistumisprosentti oli 8,5%. Se myötäili Pohjois-Savon kuntien lukuja. Jostakin syystä täällä keräys ei onnistunut kovin hyvin.

Wille Pietarinen kirjoitti veljelleen Kustille huhtikuussa 1899: "Anni kysyy onko kirjoitettu nimemme keisarille menevään adressiin. Ei ole kirjoitettu. Minä olin töissä muualla ja sillä aikana oli kirkkokokouksessa kirjoitettu nimet. Sitten kun saimme asiasta tiedon oli Mikander jo lähtenyt viemään adressin. Ikävältähän ne tuntuu maan asiat. Halvempi kansa on sitä mieltä, että tulkoon vaan Venäjän laki." 

Huhuja yleisestä maanjaosta ja henkiveron poistosta liikkui Savossakin. Tilaton väki kuunteli korvat höröllä tällaista puhetta. 

Kiireessä ja salaa toimeenpantu adressihanke oli silti menestys. Parissa viikossa 520 000 kansalaista muistutti keisaria perustuslakien merkityksestä. Ohessa sivut, joilta tunnistin pöljäläisiä. 





Pöljältä tunnistettavia nimiä on ainakin Johan Wäänänen, Jussi Ollikainen, Adam Toivanen, K.F. Nyberg. Kolme ensimmäistä maanviljelijöitä ja Nyberg vuokraajana valtion virkatalossa Puustellissa. Kauppias Pekka Väänänen ja Pöljän koulun opettajatar Fanni Blomqvist löytyvät dokumentista. Aappolan Savolaisia on ilmeisesti Adam Savolainen. Miina Wäänänen on Lassilan talon emäntä. Johannes ja Alma Halonen, Adam Lappeteläinen, Adam Karhunen ja Antti Pellikka lienevät myös pöljäläisiä. 


Opettajatar Fanni Blomqvist


Jussi Ollikainen vasemmalla.

Jokaisesta Suomen pitäjästä valittiin yksi mies viemään adressia Pietariin. Maaningan edustaja Johan Mikander kuitenkin sairastui, eikä matkustanut Pietariin. Hänen tilalleen valittiin Juhana Laine Kiteeltä.

Nikolai II ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Lähetystö palasi Helsinkiin 19.3. Uusi Savo uutisoi asian seuraavana päivänä:



Vaikka osallistuminen Suureen adressiin 1899 jäi varsin vaatimattomaksi Pöljällä, eduskuntavaaleissa 1907 pöljäläiset antoivat äänensä perustuslaillisella kannalla olleille puolueille. Nuorsuomalainen puolue sai 217 ääntä, SDP 148, vanhasuomalaiset 4 ja maalaisliitto 6 ääntä. 


Lähteet: Suuri adressi, Wirilander, Savon historia IV, Tommila, Suuri adressi, Uusi Savo 1899,  Kunnian mies ja Hanna-neiti, Savon Työmies 26.03.1907.